Miltä innostus tuntuu?

Hyvä lukija! Ihmetteletkö, miksi kirjoitan innostuksesta? No, siihen on muutama syy. Ensinnä, tunteet ovat tärkeitä eikä niistä ei puhuta tarpeeksi. Innostusta ei lähtökohtaisesti yhdistetä senioriin, ei ainakaan ikääntyneeseen työnhakijaan. Viimeisin vaikkei vähäisin syy on se, että innostus on niin ihana koukuttava tunne.

Innostus tuntuu sekä henkisesti että fyysisesti. Innostus on pulppuileva myönteinen tunne, joka antaa energiaa ja auttaa viemään tärkeitä asioita eteenpäin. 

Pientä innostusta voi kokea lähes päivittäin. Pienenkin innostuksen kohdalla sydän hypähtää, hymy nousee huulille, uteliaisuus nostaa päätään. Uuden asian oppiminen, oivallus, tekemisen riemu voivat aikaansaada innostusta.   

Suuren innostuksen kohdalla tuntemuksetkin ovat isoja, suorastaan valtavia. Tuntuu, että sydän pakahtuu ilosta ja riemusta. Innostuminen tulee sydämestä, tekemisen motivaatio on aitoa. Vatsassa nipistelee. Tekee mieli hyppiä ja pomppia, kiljahdella riemusta. Sydän poksahtelee ideoiden paljoudesta. Oivalluksia vaan pulppuilee, niitä ei pysty käsittelemään niin nopeasti kuin niitä pulpahtelee saatikka sitten, että ideoita pystyisi kirjaamaan ylös. Tuon valtaisan tunteen voi aiheuttaa ryhmässä työskenteleminen tai tavoitteen toteutuminen. Yleensä suuren innostuksen hetken takana on paljon työtä.

Voimakkaan innostuksen tunteen käsittely vie yleensä muutamia päiviä. Jopa yöunet häiriintyvät. Ajatukset pörräävät asian ympärillä tai ainakin palaavat aiheeseen tuon tuostakin. Ilon poreet tanssahtelevat vatsassa monen päivän ajan. Hymy nousee huulille: Minä tein sen! 

Suuria tunteita ei koe kovin usein. Niitä ei edes jaksaisi kohdata viikoittain, sen verran paljon ne vievät energiaa. Toki antavat tuplasti enemmän.

Miten innostusta voisi käyttää hyväksi? Innostus ja motivaatio kulkevat käsi kädessä. Soisikin, että TE-hallinto hyödyntäisi työttömien työnhakijoiden motivaatiota työttömyyden alussa nykyistä tehokkaammin. 

Työnantajien tulisi panostaa työntekijän perehdytykseen voimallisesti ja siten sitouttaa innokas työntekijä taloon. Työpaikalla on monia tilanteita, joissa tarvitaan innostunutta työntekijää kuten uusien toimintatapojen jalkauttaminen. Voi, kun esimiehillä ja johtajilla olisi enemmän ihmistuntemusta ja osaamista valjastaa nämä työpaikan edelläkävijät ”oikeanlaiseen” työhön. 

Taannoin pidin esitelmän Ruotsissa. Aihe oli minulle erityisen tärkeä, suorastaan sydämen asia. Ruotsalainen kollega taputti olalle ja kehui esitystäni. Suomalainen kollega kysyi, olenko kopioinut esitykseni? Olen muutaman kerran mennyt kävelemään tai itkemään ilosta naisten huoneeseen, jotta tympeä kollega ei pääse latistamaan riemullista fiilistä ja onnistumisen kokemusta. 

Innostus yleensä liitetään nuoriin ihmisiin. Ikääntyneen ei edes odoteta innostuvan, mikä on perin surullista. Tunteet eivät katoa mihinkään, päinvastoin ne syvenevät iän karttuessa. Näin koen. Voi miten monia oivalluksia yhteiskunta menettääkään kapea-alaisella katsontakannallaan.

Innostumisen iloa!

Maija-Liisa Honkola

Kuva John Hain Pixabaystä 

Keväänihme

Kevät tulee kuin viimeinen räntäsade, iskee vasten kasvoja ja latistaa mielialan.

Se tulee kuitenkin, se on kuin vaalit, sitä ei voi estää, se pitää hyväksyä ja katsoa kevätkoneesta, milloin leskenlehdet puhkeavat. Katujenvarret täyttyvät tiensorasta ja koirankakoista, kadonneista tuteista ja lapasista, lapsia ei voi enää päästää lumeen telmimään, eikä koiria, ne kastuvat läpimäriksi ja tuovat ulonhajua asuntoihin.

Oikealla ja vasemmalla on merkkejä keväästä, pieniä sulaneita kohtia, joissa jo voi nähdä, tai kuvitella näkevänsä nokkosten puskevan pintaan tai krookuksen hennon alun kurkistavan kohden sinenevää taivasta, kirkasta aurinkoa ja naurua ihmisten silmissä.

Olemme matkalla tällä pallolla, olemme matkalla avaruuden halki, olemme kohtaamassa itsemme ja tekemisemme tämän pallon ja sitä ympäröivän ilmakehän kanssa. Lastemme maailma on uhattuna, se maailma mitä sodanjälkeiset sukupolvet ovat rakentaneet, hyväksi luoneet.

Kevään ensimmäinen kärpänen ei ehkä tulekaan, ei perhonen, ei sammakko, pienet tavalliset eläimet ovat uhanalaisia, niillä ei ole paikkaa missä olla, menevät muualle tai kuolevat. Lintujen liverrystä kuulee yhä harvemmin.

Ilo on kuitenkin elossa, se on tavallisia asioita, pieniä huomioita, lapsen naurua, vanhuksen nauryrypyt, se on, se ensimmäinen leskenlehti ja hiirenkorva – ei niitä ole vielä menetetty, eikä menetetä, kunhan toimimme oikein, kunhan olemme sinut itsemme ja toistemme kanssa.

Anu Keskitalo

Valonpilkahduksia arkeen

Harmaa marraskuinen aamu. Huonosti nukuttu yö takana. Intoa, tietämättömyyttä, epävarmuutta, toiveikkuutta sielun syövereissä. Bussimatka stadin ytimeen, ratikalla ihmispaljoudessa loppumatka. Määränpäänä – ei Katajanokan terminaali, vaan Helsingin Työkanava HeTy ry:n koulutuskeskus.

Uusiin ihmisiin tutustumista, talon tapoja, oikkuja ja oivalluksia. Eihän tämä niin huono vaihtoehto olekaan! Edullisia lounaitakin on tarjolla. Kursseilla päivittyvät tietokonetaidot. Siinä sivussa voi aloitella työtä HeTyn tiedotuksen parissa. Facebookia, nettisivuja, esitteitä, tiedotteita. Suunnittelua, kirjoittamista ja valokuvausta. Kiinnostavaa työtä, jossa toimettomuutta ei tarvitse tuntea.

HeTy on monelle helpotus silloin, kun on pudonnut työmarkkinoilta. Työkokeiluja ja palkkatukipaikkoja. HeTyssä ymmärretään ihmisten heikkoudet ja puutteet. Jokaisella on myös taitoja, joita arvostetaan. On tärkeää muistaa ihmisyys – jokainen on yksilö, ketään ei voi asettaa väkisin tiettyyn muottiin. Kovia kokeneet ihmiset kenties pitävät hymyn pitkään piilossa tai tuovat sen esiin väkinäisesti. On vaikea saavuttaa takaisin luottamus yhteiskuntaan. Ja ihmisiin.

Ymmärtämisellä saavuttaa paljon enemmän kuin tuomitsemisella. HeTyyn ovat tervetulleita monenlaiset ihmiset iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, koulutuksesta ja muista seikoista riippumatta. Tärkeintä lienee halu tehdä työtä ja toimiminen sen mukaisesti. Ja se, että yhteisö tukee ihmistä hänen tavoitteissaan.

Ihmisten erilaisuus on rikkaus, vaikka se vaatiikin joskus asenteiden muokkaamista. HeTyssä kurssit, ryhmät, retket ja muut toiminnot voivat tuntua saman toistolta, mutta näin ei ole. Jokaisessa päivässä ja ihmisessä on omat vivahteensa. Vain sen hetken – sen jälkeen kohtaamme jälleen uutta.

Kokemisen rikkaus on itsestä kiinni – kotiin jumiutuneen elämä ei välttämättä ole kovin vaihtelevaa. Syrjäytymisen ehkäiseminen on meidän jokaisen tehtävä. Tukea voi tarvita perheenjäsen, kaveri tai naapuri. Joskus ihan vain ihminen, jonka näemme kadulla.

Nyt on harmaa lokakuinen aamu, kuun viimeinen päivä. Vuosi takana, saldona mielekästä ja ehkä hyödyllistäkin tekemistä, uusia tuttavuuksia, palkkatuen tuomaa hetkellistä mielenrauhaa. Ihmisille on tärkeää, että saavat laskunsa hoidettua ja elämä on hetken aikaa muutakin kuin rahahuolia.

Koulutuskeskuksessa ihmisten vaihtuvuus on suurta, sillä sopimukset ovat enimmillään sen vuoden. Uudet kasvot perehtyvät tapoihin konkareiden avustuksella. Ja sopimuskautensa loppupuolella he kertovat talon tavoista toisille uusille kasvoille.

Huomenna on uusi päivä. HeTyn ohjelmassa on kulttuurikyläilyä, ekoaskartelua ja joogaa. Mukavia hetkiä hetyläisille. (HM)

---

HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Häpeän tikapuut

Ensin olit yllättynyt, seisoit työpaikkasi edessä, kädessäsi kassi, jossa olivat työvaatteesi, sitten yllätys vaihtui jonkinlaiseksi riemuksi. Se oli takanapäin, kaikki tuo mitä piti päivisin väkisin uurastaa.

Oli aikainen syksy, puut vielä vihreitä ja ruusupensaissa nuppuja ja vanhentuneita kukkia, lintuja lensi iltapäivän taivaalla. Jokin huikaisi sinua. Nielaisit ilmaa, lähdit liikkeelle ja melkein lensit.

Nostit rahaa automaatilta, päätit kiivetä ylemmäksi, nostit koko tilisi, mikä tunne, huikean odottava, vapauden kotka kaarteli pääsi yllä ja sait lennokkaita ajatuksia. Ajauduit puolitutulle ostarille Itä-Helsinkiin. Menit ensimmäiseen baariin ja tilasit lasillisen viiniä, hienoa viiniä, kuplivaa viiniä, loistavaa, sumentavaa viiniä.

Aurinko laski. Nousit ylemmäksi ja ylemmäksi, olit taivaassa asti, tähtien kirkkaassa loisteessa, huomenna olisi vapaapäivä ja sitten ja sitten ja sitten ja joka päivä.

Aamuyöstä olit kirkas, yhtä kirkas kuin kohta nouseva aurinko, täynnä kuiskuttavia salaisuuksia, täynnä tuoksuja, täynnä iloa.

Meni viikko, meni toinen.

Lopulta makasit huoneesi lattialla. Et jaksanut nousta. Puhelin soi, et vastannut, ovikello soi, et voinut enää avata.

Postilaatikosta tippuivat kirjakuoret eteisen matolle, jäivät makaamaan siihen kuin kuolleet perhoset. Jääkaappi oli tyhjä, tili oli tyhjä.

Olisi mentävä Kelaan, sosiaalitoimistoon, olisi mentävä terveyskeskukseen, mielenterveystoimistoon, työvoimatoimistoon… olisi mentävä kaverin luokse vippaamaan rahaa bussilippuun.

Olit nyt hämmentynyt ja peloissasi. Olit yksin. Puhelin lakkasi soimasta, ovikelloa ei soittanut kukaan, mutta kuolleet perhoset olivat jo täyttäneet koko eteisen, pakenit parvekkeelle. Parvekkeella näit, että ulkona satoi, lehdet olivat jo tippuneet puista ja sinä olit yhtä harmaa kuin luonto itse.

Soitit – sosiaalitoimistoon. Sait ajan. Menit. Häpeä söi sinua, se haukkasi sinusta palasia kuin muinainen dinosaurus. Virkailijalla oli sanomista, nan nap, se sanoi, ja jup jup,  ja että sinullahan pitäisi… ja nyt sitten näin ensikertalaisena saisit kuitenkin hieman apua, no vuokraan, ettei kadulle sentään.

Harmaus kietoi sinut sateeseen ja kylmään, häpeä odotti sinua sossun nurkalla,  ne kaikki lennokkaat ajatukset laahasivat perässäsi sankoin joukoin monkumassa, miksi, miksi, miksi?

Häpeä veti sinua alaspäin, jos nyt edes vuokraan, jotta ei nyt kadulle sentään. Olit jo kadulla.

Olit poissa itsestäsi, olit poissa rutiineistasi, olit poissa työpaikaltasi, olit poissa kaikkialta, kaikista listoista, kaikkien muiden ihmisten oikeuksista ja heidän elämästään.

Tikapuut, Kelaan, tee asumistuki-ilmoitus, tee toimeentulotuki-ilmoitus, tee työmarkkinatuki-ilmoitus. Mene työvoimatoimistoon, selvitä, selvitä miksi olet nyt tässä, mistä tämä johtuu, oletko syyllinen, jos olet, häpeä.

Meni puoli vuotta, vaelsit kasvojasi piilotellen, häpeän taakka kasvoi, ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita, ei saippuaa, eipä juuri ruokaakaan.

Diakoni antoi 20 euron ruokalapun kauppaan, et kehdannut käyttää sitä. Menit kasvojasi peitellen Hurstin jonoon. Söit makkaraa, makkaraa, makkaraa, leipää ja taas makkaraa, lihoit. Eikä kukaan tullut.

Viimeisinä päivinä ennen romahtamista availit kuolleita perhosia eteisessä ja itkit. Sitten ne tulivat kun kiljuit apua alastomana parvekkeella. (AK)

---

HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Maailma kääriytyy pimeyteen

Lokakuu alkoi, se sai minut miettimään tulevaa pimeää aikaa. Ajatus tulevasta sekä kiehtoo että kauhistuttaa. On mukava unelmoida koti-illoista lämpimään peittoon kääriytyneenä, sohvan nurkassa, sylissä keskeneräinen kirja. Tai ehkä televisiosta on alkamassa lempisarja tai leffa, olo on lokoisa. Maailma ympärillä on kääriytynyt pimeyteen kuin minä peittooni. Mikä ihana idylli!

Mutta…

Samaan aikaan aamut ovat pimeitä, illat ovat pimeitä ja yöt ovat todella pimeitä. Välissä olevaa muutaman tunnin hämäryyttä kutsutaan päiväksi. Napapiirin pohjoispuolella päivä katoaa kokonaan. Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella kaamos kestää 52 vuorokautta. Etelässä varsinaista kaamosta ei onneksi ole. Vuoden lyhyin päivä, talvipäivän seisaus, on kuluvana vuonna lauantaina 22. joulukuuta. Silloin päivän pituus on 5 tuntia 49 minuuttia.

Pimeys on näkyvän valon puuttumista

”Tähtitieteellisen pimeyden katsotaan vallitsevan silloin, kun Aurinko on yli 18 astetta horisontin alapuolella. Silloin Auringon valoa ei siroa ilmakehän molekyyleistä juuri lainkaan ja yötaivaan kirkkaus on vain 1/400 000-osa siitä, mitä se on Auringon ollessa juuri horisontissa. Kun Aurinko on 12–18 astetta horisontin alapuolella, vallitsee tähtitieteellinen hämärä, jolloin on käytännössä myös jo täysin pimeää.”

”Suomessa ei tule missään täyttä pimeyttä toukokuun ja heinäkuun välillä. Suomessa kaikkein pimeimmät yöt esiintyvät alkusyksyllä elokuun lopun ja syyskuun aikana. Silloin maa on tumma ja lumeton, ja puiden lehdet vähentävät ulkovalaistuksen leviämistä taivaalle. Päiväntasaajalla pimeys (astronominen hämärä) kestää joka yö vuoden ympäri vähän yli 10 tuntia.”

Näinhän tämä toistuu, vuodesta toiseen. Olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla tähän sopeutuneet, kuka hyvin, kuka vähän huonommin. Mutta yhtä kaikki, aina se valo voittaa. Peittojen alta sohvan nurkasta, horroksesta, kuoriutuu levännyt ihminen – toivottavasti täynnä uutta puhtia ja valoisia ajatuksia. (AKV)

(Lainaukset Wikipediasta)

---

HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Sanktioita epäkelvoille päättäjille?

Nykyinen yhteiskuntamme perustuu pitkälti sanktioille, kun on kyse vastuista, velvollisuuksista tai muuten yhteiskuntakelpoisuuden ylläpitämisestä. Sen ovat saaneet kokea kaikki vähäosaiset – vanhukset, invalidit, lapsiperheet, vähätuloiset, työttömät ja niin edelleen.

Järjestelmään luodaan menettelytapoja, joilla ei ole aina mitään tekemistä terveen järjen tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Näiden menettelytapojen luojat saavat porskuttaa turvallisesti eteenpäin ja heille suodaan oikeus uusiin päähänpistoihin, joilla hankaloitetaan entisestään tavallisten ihmisten elämää.

Kuvitellaan yhteiskunta, jossa asiat käännettäisiin päälaelleen. Sanktiot kohdistettaisiin ennen kaikkea typerien menettelytapojen ideoijiin, ei tietenkään perusteetta, vaan käytännön osoittamana.  Virkanimityksen, palkkatason ja yhteiskunnallisen aseman turvaamat henkilöt saisivat hetkeksi asettua niiden ihmisten asemaan, joita heidän päätöksensä koskevat.

Päättäjien sanktiot voisivat perustua moniin eri seurantamenetelmiin yhteiskunnan eri tasoilla. Otetaan esimerkiksi kansalaisaloitteet. Jos voimassa oleva laki tai toimintatapa herättää niin suurta vastustusta, että se kerää uuteen käsittelyyn vaadittavat 50 000 nimeä, keskeytetään lain alkuperäisen ehdottajan toimeentulo tutkinnan ajaksi. Asiaan nimettävä elin saa tutkia, onko lain ehdottaja osoittanut epäpätevyyttä tai erityisen huonoa harkintakykyä silloisessa työssään.

Jos näin todetaan, pienennettäköön lain ehdottajan tulotasoa rangaistuksena 20 prosenttia seuraavien puolen vuoden ajalta.  Ja jos kansalaisaloite vielä johtaa lainmuutokseen, erotettakoon lain ehdottaja määräajaksi tehtävästään. Erityistarkasteluun voitaisiin ottaa kansanedustajat – ne jotka ovat puoltaneet aikanaan huonoksi osoittautunutta lakia, saisivat osakseen vaikkapa 10 prosentin palkanalennuksen määräajaksi.  Toisikohan menettely uudenlaista harkintaa lakiprosesseihin?

Tuskailemme byrokratian kanssa, erityisesti silloin, kun haemme lain meille suomia yhteiskunnan tukia. Kyse voi olla työttömyysajan korvauksista, sairausajan päivärahoista, lapsilisistä tai vaikkapa asumistuista. Tyypillistä on, että asian käsittely kestää pitkään, nykyisin monesti yli määriteltyjen ohjeaikojen. Määrättäköön viranomaistahon vastuuhenkilöille (asian käsittelijät ja heidän esimiehensä) portaittain nouseva palkanvähennys ohjeajan ylityshetkestä siihen asti, kunnes he tekevät asiaa koskevat päätökset.

Monilla viranomaisilla tuntuu olevan tapana tehdä päätökset hakemuksiin ensin kielteisesti ja vasta valitusten kautta kansalainen voi saada hänelle kuuluvaa oikeutta. Rangaistusmenettely voitaisiin ulottaa myös näihin tapauksiin. Jos viranomainen on tehnyt aiheettoman kielteisen päätöksen, hänhän osoittaa silloin epäpätevyyttä tehtäväänsä ja aiheuttaa vain huomattavia lisäkuluja järjestelmälle valitusten ja oikaisuvaatimusten myötä. Siitä rangaistuksena pienennettäköön hänen palkkaansa määräajaksi vaikkapa samalla 20 prosentilla kuten edellä olevissa tapauksissa. Ja jos tapaukset toistuvat, palkanalennusta kovennetaan asteittain.

Jos työvoimaviranomainen perusteetta määrää sanktioita työnhakijalle, alennettakoon myös hänen palkkaansa 20 prosentilla. Lisäksi hänet voidaan määrätä osallistumaan kurssille, jossa opetellaan kohtelemaan työnhakijoita ihmisarvoisella ja kunnioittavalla tavalla. Jos työvoimaviranomainen kieltäytyy ilman pätevää syytä kurssista, asetettakoon hänen palkanmaksuunsa parin viikon karenssi.

Meitä kyykytetään monin tavoin. Miltä tuntuisi, jos epäkelpoja päättäjiä ja viranomaisia kohdeltaisiin samoin periaattein? Onko kyse päättäjien ammattitaidottomuudesta vai hiljaisesti hyväksytystä järjestelmästä, jossa ensin hutkitaan, sitten tutkitaan? Tai joka tapauksessa rangaistaan – ihan vain varmuuden vuoksi? (HAM)

---

HeTyn blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Kuolemattomuuden tavoittelemisen olennaiset seikat eli maailmankaikkeuden uudistaminen

Herra epävarma rakennustyöläinen sai ajatuksen.

– Kuolemattomuus, hän huudahti ja laski heti laastikauhansa.

– Heureka, hän oikein innostui.

Nyt minä laitan hanskat naulaan ja alan uudistaa maailmankaikkeutta, tai ainakin parantaa maailmaa.

Herra rakennusfirman epälaillinen ja pimeä omistaja sanoi tämän kuullessaan:

– Sinä saat potkut.

Omistaja potkaisi epävapaata rakennustyöläistä takamuksille ja niin hänestä tuli työtön.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, hän kiljahti ja ryntäsi tavoittelemaan kuolemattomuutta. Kaupungintalon seinään hän kirjoitti: vain aurinko on todellinen lämmönlähde. Sairaaloiden seinille hän kirjoitti: sairaat ovat epäolennainen osa yhteiskuntaa / puolustakaa vammaista oikeudentuntonne mukaan / onko sairautta olla työtön ja vapaa. Sitten hän rauhoittui.

Häntä vastaan käveli vanha nainen. Oikeastaan se ei ollut nainen – se muistutti lähinnä Selleriä. Vapaa/vastuuton/onnellinen työtön entinen rakennustyöläinen kuiskasi vanhan Sellerin korvaan:

– Kuolemattomuus ja sen vapauttavat seikat alkavat, ne alkavat… tuota mistä?

– Luulisin, että kyseessä on kuitenkin jonkinlainen väärinymmärrys. En valitsisi kuolemattomuutta kuoleman sijaan, kuiskasi Selleri myötätuntoa äänessään.

– Entä maailmankaikkeus, sen uudistaminen, kysyi työtön epävarmana.

– Enpä sanoisi tuohon mitään, tuskin jaksan itsekään uudistua, Selleri kuiskasi melkein itkien.

– Kuinka vanha olette, työtön kysyi lempeästi ja silitti Sellerin ohutta harmahtavaa hiustupsua.

– En tiedä itsekään, olen ehkä kuolematon. Toivon sinulle poikaseni, todella toivon sinulle kuolemaa.

Sellerin ääni oli niin täynnä empatiaa ja lempeyttä, että se sai entisen rakennustyöläisen itkemään vuolaasti. (ANUK)

---

HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

 

Loppukesän musiikkitärppejä Etno-Espasta Kaivarin konserttiin

Ehtymätöntä naisenergiaa tarjoava bilebändi Ladies First Big Band on keikalla Espalla 24. elokuuta 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi. (kuva: LFBB arkisto)

Liput ovat kalliita, konsertit ovat vähävaraisen ulottumattomissa! Näin ei välttämättä ole. Kovaa musiikinnälkää työttömät ja muut kiinnostuneet voivat tyydyttää ilmaiskonserteilla.

Vuodesta toiseen olen ihaillut Espan lavan aktiivista ja monipuolista toimintaa. Kesäisin Espan lava on pääasiassa musiikin näyttämönä. Tarjonnasta ehtii vielä saada osansa.

Elokuu on pyhitetty Etno-Espalle, joka keskittyy kotimaiseen kansanmusiikkiin arki-iltapäivisin. Tarkoituksena on esitellä urbanisoitunutta ja fuusioitunutta, mutta omasta perinteestä ammentavaa musiikkia.

Etno-Espan avajaiset ovat maanantaina 6. elokuuta kello 16. Silloin esiintyy Tuuletar, joka on kansainvälisesti palkittu vocal folk hop –yhtye. Tiistaina samaan aikaan esiintyy Henna-Maija Vannemaa Quartet, jonka esityksessä yhdistyvät argentiinalainen tango, jazz ja kansanmusiikki. Tero Hyväluoma Group jatkaa kello 17.15 yleisön viihdyttämistä.

Keskiviikkona on vuorossa kello 16 Jutta Rahmel ja kello 17.15 Suden Aika. Torstain tähtiä ovat Ahoo Band & Friends kello 16 sekä Maria Reikko & Best Case Scenario band kello 17.15.

Perjantain kattaukseen kuuluu kolme esitystä. Viihteellisessä MIL-Espa –konsertissa saa vuoron Kaartin soittokunta kello 14. Tero Pajunen vie folkin tunnelmiin kello 16. Uimonen/Lorenzen tarjoaa nykyaikaista, pohjoismaista kansanmusiikkia jazziin, impressionismiin, polyrytmiikkaan ja improvisaatioon yhdistettynä kello 17.15.

Lauantaina Espan lava viihdyttää lapsia. Pikku Papun kvartetti konsertoi kello 14 ja Trio Sahrami kello 15.

Tulevia esiintyjiä ovat muun muassa Desirée Saarela & Maria Kalaniemi (13.8.), Kikattava Kakkiainen (18.8.), Sakari Tammilehto & Solitaire (22.8.), Tevri Ensemble – Kaukametsän kuoro (24.8.), Ladies First Big Band 25v Disco Celebration (24.8.) sekä RootsEspa (25.8.).

Life on the Capital Cities –konsertti tarjoaa 13. syyskuuta kello 19 Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa mahtipontisen ja yllätyksellisen elämyksen. Esiintyjinä ovat Helsingin poliisisoittokunta ja Moskovan poliisiorkesteri, joissa on yhteensä lähes sata ammattimuusikkoa. Ohelmistossa ovat muun muassa Aulis Sallisen Palatsirapsodia sekä Pjotr Tsaikovskin 1812 alkusoitto. Konsertin lippuja on vielä saatavilla – ne maksavat vain Lippupisteen palvelumaksun (1,50 e).

Isac Elliot kuuluu Kaivarin ilmaiskonsertin esiintyjäkaartiin. (photo by Olav / Sony Music)

Kesän huippuhetkiä on Kaivarin konsertti, jossa esiintyvät Maija Vilkkumaa, Von Hertzen Brothers, Litku Klemetti, Töölön Ketterä, Isac Elliot, UMO & Paperi T. Tapahtumalla juhlitaan Helsingin Juhlaviikkojen 50-vuotista taivalta. Mukana on pikniktunnelmaa ja runsaasti oheisohjelmaa. Konsertti on sunnuntaina 19. elokuuta alkaen kello 14 ja siihen on vapaa pääsy.

Musiikki on olennainen osa elämää. Se tarjoaa parhaimmillaan viihdyttäviä elämyksiä ja saa arjen huolet ja rutiinit hetkeksi taka-alalle. Nauttikaa tarjonnasta tai tehkää omat poimintanne! (HAM)

Lisätietoja:

http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/kaivarin-konsertti/

http://www.espanlava.fi/

http://poliisisoittokunta.fi/events/event/life-in-the-capital-cities-2/

---

HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Lomailua kesällä – kuinka säilytän ihmissuhteet ja mielenterveyden

Onko lomasi pakkosuoritteita, väkinäistä hauskanpitoa ja tiukkoja aikatauluja?

Koko pitkän, pimeän syksyn, talven ja kylmän kevään sitä suunnitellaan, unohtumatonta kesälomaa. Lomaa, joka huuhtoisi kaiken kertyneen stressin, tuskan ja väsymyksen. Haaveillaan ajasta, jolloin sopuisasti puuhastellaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa, sukulaisia tavataan mukavien muisteloiden merkeissä, omaa aikaa vietetään kirja tai käsityö sylissä, lasissa milloin mitäkin helmeilevää, kylmää juomaa. Kaiken yllä paistaa ainainen aurinko, ihmiset ympärillä hymyilevät onnellisina. Kaikki on paremmin kuin koskaan.

Kuuluu muutama ukkosen jyrähdys, kolea kesäsade kaatuu niskaan. Suunnitelmat huvipuistoista, nähtävyyksistä, risteilyistä, kesäisistä aterioista grillin äärellä ulkona sinisen taivaan alla yhdessä kauan kaivattujen ihmisten kanssa valuvat sateen mukana tulviviin ojiin. Muutaman viikon jatkunut sade on kypsyttänyt välit jo läheisimpiin ystäviin ja perheenjäseniinkin. Odotetut ilo, nauru ja hauskanpito ovat laimentuneet suun tiukaksi viivaksi ja mulkoiluksi, jos joku ehdottaa saunan lämmitystä. Siellä ei ainakaan palelisi.

Kuinka kummassa me onnistummekin vuosi toisensa jälkeen tässä? Muutamaan kesäiseen viikkoon ladataan koko vuoden ja edellistenkin lomien turhautumiset. Melko varmasti kompastumme taas kerran suuriin odotuksiimme. Tarvitseeko loman olla jotain suurta ja upeaa, tarvitseeko kaiken sujua virheettömästi ja mallikkaasti. Ehkä joka kesä ei tarvitsekaan tavata niitä ikäviä ihmisiä, sukulaisia tai kavereita, joiden kanssa tulee erimielisyyksiä aina tavatessa. Ehkä lepo ja virkistys eivät löydykään hulinan keskeltä tai extreme-retkeltä jossain ennenkokemattomassa paikassa.

Loman voi ottaa myös rennosti.

Voisiko pieni kuitenkin olla kaunista, saisiko halvalla sittenkin hyvää. Mitä tyytyväisyyteen tarvitaan? Yksinelävän ihmisen on helpompi vetää rajoja ja tehdä valintoja, muokata lomastaan omannäköisensä. Kun itseltä kysyy ajoissa mitä, missä ja kenen kanssa (ja millä budjetilla) voi lomastaan muokata mieleisensä. Muistaa vain mainita läheisilleen, että suunnitelmat ovat menneet uusiksi, perustella ei tarvitse.

Perheissä ja parisuhteissa onkin sitten jo otettava muita huomioon. Toiveiden sulattaminen yhteen on haasteellista, jokaista olisi kuunneltava ja sommiteltava lomanvietto sellaiseksi, että kaikki saisivat nauttia jostain lempipuuhastaan edes yhden kokonaisen päivän. Sopiva määrä tekemistä ja touhuamista, lepoa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Muutama kohokohta ja väljyyttä sen verran, että yllätyksille ja improvisoinnille jää tilaa.

Yhtä kaikki: rentouttavaa, hauskaa, rauhallista, puuhakasta – ja mitä ikinä kukaan keksiikään toivoa – lomaa kaikille (kunhan se on omannäköinen)! (AKV)

---

HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.

Helpotusta arjen hankintoihin kirpputoreilta

Kun Suomi on lamassa, kirpputorit kukoistavat. Ihan järkeenkäypää toimintaa. Vaatteista ja tavaroista halutaan hyöty entistä tarkemmin ja siksi niitä kierrätetään. Toiset myyvät, toiset ostavat. Lapset kasvavat vauhdilla ja nopeasti ulos vaatteistaan – miksi vanhoja vaatteita heitettäisiin suotta pois?

Joillekin kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla kiertely on mieluisa harrastus. Toisille se on ainoa tapa saada uudistettua vaatekantaa tai hankittua hyödyllisiä tavaroita kotiin. Kirppiskierrokset voivat yksinkertaisuudessaan olla se päivän tai viikon toimi, joka houkuttelee ihmisen pois neljän seinän sisältä ja toimii siten syrjäytymisen ehkäisynä.

Perintönä voi tulla suuria tavaramääriä, joista on nopeasti hankkiuduttava eroon. Jälkipolvilla ei aina ole voimia tai aikaa ryhtyä myyntityöhön, siksi paljon hyödyllistä ja jopa arvokasta tavaraa päätyy roskikseen. Itse harmittelen yhä noin 20 vuoden takaista sukulaisteni toimintaa. Kun iäkäs rouva menehtyi, hänen 1700-luvun perheraamattunsa ja antiikkihuonekalunsa saivat viimeiseksi osoitteekseen kaatopaikan.

Hintatietoisuudesta on hyötyä vanhoja vaatteita ja tavaroita ostettaessa ja myytäessä. Nettihuutokaupat tarjoavat hyvän pohjan arvioinnille. Välillä ihmiset surkuttelevat sosiaalisessa mediassa, kuinka he intoutuivat huutamaan kilpaa jotain Ikean rikkinäistä pöytää ja lopulta maksoivat siitä enemmän kuin uudesta. Kallista kiihkoilua.

Siitä on lyhyt matka huijatuksi joutumiseen. Olen nähnyt kirppiksillä Iittalan astioita, joissa juuri sopivasti se halkeama on peitetty hintalapulla, jossa ei tietenkään mainita vikaa.  Kerran joku myi wc-istuimen rengasta. Siinä oli roiskeiden sekaan laitettu hintalappu, jossa luki ”käyttämätön”. Tiimarin kipot ovatkin yhtäkkiä Timo Sarpanevan, Kaj Franckin tai Tapio Wirkkalan suunnittelemia.

Ihmisten mielenkiinto erilaisiin esineisiin vaihtelee siinä missä vaatemuoti. Arabian Myrnat eivät enää ole niin hohdokkaita kuin takavuosina. Suuret antiikkiset huonekalut ovat monille ihmisille taakka –  he valitsevat mieluummin kevyitä kalusteita. Vuosikymmeniä sitten vain rikkaimmilla oli kotona piano. Ne olivat kodin keskipisteitä ja arvokkaita. Nykyisin niitä saa ilmaiseksi nettihuutokaupoista.

Televisio pursuaa ohjelmia, jotka kertovat huutokaupoista ja vanhoista tavaroista. Huutokauppakeisarin puuhasteluja on seurattu vuodesta 2013 ja suosio tuntuu yhä jatkuvan. Huutokaupan metsästäjistä on näytetty amerikkalaista ja kotimaista sarjaa. Briteillä on oma versionsa, joka tunnetaan nimellä Varastojen metsästäjät. Tarjolla on lisäksi Tanskalaisten antiikkiaarteita sekä Aarteenetsijöitä, joka vie katsojat Helanderin huutokauppoihin.

Monilla työttömyys on se aika, joka lähentää suhdetta kirpputoreihin. Kommenttinsa lausunut hetyläinen tuumaa: kun ei ole varaa ostaa kaupasta, menen kirpputorille. Hän kertoo ostavansa runsaasti käyttövaatteita sekä kirjoja – Kontista irtoaa neljä pokkaria eurolla. Luettu, edullinen kirja on helppo viedä takaisin myytäväksi. Haastateltu kertoo joskus sortuvansa heräteostoksiin. Kun hinta on alhainen, impulssiostoksetkaan eivät harmita.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksella on tapana jakaa tietyn ajan jälkeen ilmaiseksi vaatteet ja esineet, jotka eivät ole löytäneet ostajaa. Kierrätyskeskuksissa onkin vilskettä aina kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä. Hyvistä löydöistä on iloa pitkäksi aikaa. (HAM)

---

HeTy:n blogissa julkaisemme kirjoituksia, joissa käsitellään työttömän tai työssäkäyvän elämää iloineen ja huolineen. Mukana on esimerkiksi ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita, mutta myös pienen ihmisen mieltä askarruttavia arjen tapahtumia.

Tavoitteena on tuoda vaihtelua ja valonpilkahduksia lukijoille, tarjota samastumisen kokemuksia sekä herättää keskustelua. Kaikki asiat eivät aina ole pelkästään politiikkaa tai byrokratiaa; joskus kirjoitukset voivat vain antaa muuta ajattelemisen aihetta elämästä ja sen kummallisuuksista. Blogit ovat aina kirjoittajansa näkemyksiä. Kirjoituksia tekevät sekä HeTyn henkilökunta että lukijamme (HeTyllä on oikeus päättää tekstien julkaisemisesta ja editoimisesta). Kunnioitamme kirjoituksissa muita ihmisiä eli emme mene henkilökohtaisuuksiin.